Sähköä poluille osassa 1 kirjoitin parkkiintuneen luomupyöräilijän matkasta luomusta sähköön: pohdintoja miten sähkö sopii (vai sopiiko ollenkaan) kuntoilupainotteiseen polkuajoon ja Specialized Levo SL "kevytsähkärin" koeajoista jotka päätyivät sitten kyseisen pyörän hankintaan.
Uusi sähkis on ollut nyt ajossa reilut pari kuukautta, rinnallaan edelleen luomumaasturi Scott Spark 900 ja gravel BMC URS, ja kokemuksien karttuessa tuntui että oli paikallaan kirjoittaa jatkoa tarinalle.
Yhteislenkit
Perustelut sähkiksen hankkimiseen olivat kahtalaiset: tasoittamaan kunto & taito-eroja vaimon kanssa ajetuille yhteisille lenkeille ja toisaalta tarjoamaan vaihtelua & satunnaista huvia osalle omista lenkeistä.
Ensimmäinen tavoite täyttyi paremmin kuin osasin ennakoidakaan. Kuntoeron tasoitus maasturilenkeille oli itsestään selvä oletus, mutta kaupanpäälle Levo SL on palvellut myös yhteisillä gravel-lenkeillä - avustus tukee lähes 27 km/h asti, tosin selvästi 25 km/h jälkeen keventäen - tehden mielekkäitä peruskunto-vauhdeilla ajetuista hiekkatie- & kuntopolku lenkeistä. Olen itse ollut liikkeellä niillä gravelilla jos kaipaan itselle kevyempää (ja vaimolle tiukempaa) lenkkiä tai sitten omalla maasturillani jos on ollut halu ajaa reippaammin.
Maastossa myös taitoerot ovat tasoittuneet yllättävänkin hyvin kun vaimo pääsi sinuiksi uuden pyörän kanssa. Levon 150mm jousitusta, pitävämmät renkaat ja sähköavustuksen tuoma apu toivat selvästi lisää etenemiskykyä Itä-Tampereelle tyypillisille juurakko ja kivikko-poluille.
Somessa on lukuisia tarinoita siitä kuinka pariskunnat tai kaveriporukat ovat kaikki hankkineet sähköpyörät ja ajavat niillä sitten hieman eri avustustasoilla. Mutta kyllä luomu ja (kevyt)sähkis toimii myös hyvin lenkkikavereina silloin kun kuskeilla on riittävästi kunto- & taito-eroa - tosin luomukuski saa varautua ajamaan aika reipasta kyytiä ja aiotut pk-lenkit helposti lipuvat vk- tai vähintään vauhtileikittelyn puolelle. Levo SL tyyppinen kevytsähkis on tässä eduksi koska täysitehoisen sähkiksen tehoja ei tarvita jolloin kevyempi ja luonnollisemmin poljettava sähkis motivoi sillä ajavaa kuskia ajamaan enemmän omin voimin minimoiden sähköavustuksen määrää.
Omat maastolenkit
Olin alunperin ajatellut ajavani sähkiksellä vain hyvin satunnaisesti, joko jalkoja säästääkseni kun luomulla ajelusta oli kertynyt enemmän rasitusta tai kun mieli tekisi rällätä vauhdikkaammin poluilla sähkön avittamana. Vaan miten kävikään...
Luomumaasturini Spark ei ole päässyt tallista ulos oikeastaan muulloin kun vaimon kanssa yhteislenkeille. Kaikki omat lenkit on tullut ajettua joko Levolla tai sitten gravelilla.
Levolle kun antoi pikkusormen niin se vei koko käden. Sillä ajaminen poluilla on vain yksinkertaisesti addiktoivaa: pk-lenkeilläkin voi pitää reilua vauhtia ja eteneminen myös juuri- ja kivipitoisilla röllipoluilla on sujuvaa & mukavaa toisaalta sähköavustuksen takia ja toisaalta Sparkkia järeämmän jousituksen & renkaiden takia. Tämä jälkimmäinen juttu on tavallaan itsestäänselvää vaikka sitä en sähkistä ostaessani osannut ennakoida: aiemmin lenkkien polkuvalintoihin oli paljon vaikuttanut se oliko ajatus lenkillä ajaa kevyehköä vai mennä vauhdikkaammin.
Kevyellä (luomu)lenkillä röllipolut ovat omaan makuun tylsää hidasta möyrimistä & hitaan poljinkadenssin jyystämistä ja toisaalta reippaammilla lenkeillä on kuntoilun takia ollut perusteltua ajaa helppoja polkuja koska niillä pystyy pitämään tehontuoton tasaisempana - näin röllipoluille ei oikein tahtonut jäädä kalenterissa tilaa muutoin kuin silloin kun kyllästys vakiopolkuihin pääsi tarpeeksi pahaksi.
Sinänsähän Tampereella ajettavaa poluilla riittää huikea kattaus, mutta monia hienoja röllipolkuja (vaikea keltainen ja oranssit Trailmapin polkukartalla) tuli ajettua harvakseltaan. Levon myötä tämä muuttui: nyt kaikki polut, paitsi aivan teknisimmät ja hitaasti ajettavat, ovat mielekkäitä ajettavia jokaisen lenkin kannalta. Ja vaikka Sparkin 130/120mm joustoa on sinänsä oikein hyvin toimivaa, niin kyllä 150mm & ennenkaikkea hieman lisää vauhtia vaan kummasti tekee juurakko- & kivikko-poluista paljon siloisempia ja siten mukavampia ajaa.
Hauskanpitoa vai kuntoilua?
Yleinen mielikuva sähköavusteisista maastofillareista on "moottori vie, kuski vikisee" ja näin niillä moni ajaakin. Toki saa siinä pyörän päällä tehdä töitä silloinkin, etenkin koko kropalla vauhdikkaassa ajossa poluilla - mutta jalkojen kestävyyskunnon kannalta sellainen ajo ei ole kovin kehittävää jossa tehontuotto vaihtelee nollasta isoihin lukemiin eestaas koko ajan. Osa tälläisiä lenkkejä ajavista sähkiskuskeista hehkuttelee somessa kovia sykelukemiaan, vakuuttuneena siitä että kuntovaikutus on sama kuin luomulla - ja kyllähän tuollainen ajo toki kuntoon vaikuttaa positiivisesti, etenkin jos lähtötaso on kovin matala, mutta jos tavoitteena on jalkojen kestävyyskunnon määrätietoinen kehittäminen vähänkään kovemmalle tasolle niin ei tuollaiset lenkit siihen oikein sovellu.
Sähköavustuksen määrää säätämällä on kuitenkin mahdollista ajaa myös niin että "kuski vie, moottori avustaa". Tämä korostuu vielä kevytsähkiksellä jossa moottorin vääntö eikä tehokaan yksin edes riitä kovin reippaaseen etenemiseen ja lisäksi kevytsähkis on muutenkin painoltaan ja tuntumaltaan luomumaisempi houkutellen samankaltaiseen ajamiseen. Näin on helppo ajaa peruskestävyyslenkkejä joilla kuski tuottaa tasaista tehoa ja moottori kun tuo avustuksensa siihen päälle niin eteneminen on tasaisen ripeätä myös niillä hieman haastavammilla poluilla - fiilis on kuin olisi se pölhö päivä ja kuski poikkeuksellisen kovassa tikissä.
Sparkilla olin jo tottunut jousituksen 3-asentoisen lukituksen suhteellisen ahkeraan nypläämiseen, sen etäohjaus tangossa hissitolpan nappulan vieressä kun tekee siitä harvinaisen vaivatonta. Sähkiksissä on tyypillisesti samalla kohtaa avustuksen etäohjaus + ja - nappuloilla. Levo SL sallii myös mobiilisovelluksella helposti säätää miten moottori toimii eco, trail ja turbo-asetuksilla. Näin PK-lenkillä voi ylämäkiin antaa moottorin jeesata enemmän ja sitten hitaammalle "puunkiertely" polulle taas vastaavasti ottaa moottorin avustuksia vähemmälle jotta jää itsellekin poljettavaa. Juu, vaatii hieman disipliiniä kuskilta säätää avustus sopivan "matalaksi" eri tilanteisiin, mutta ei mielestäni sen kummemmin kuin nyt ylipäätään kestävyyskuntoilun jollakin tapaa määrätietoinen harjoittaminen vaatii.
Kuntoilun kannalta reippaammat (vauhtikestävyys yms.) lenkit ajan gravelilla. Vaikka kevytsähkiksessä onkin yllättävänkin luonteva tuntuma polkimiin niin ei se silti täysin vastaa sitä tunnetta millä varsinkin nopeilla alustoissa gravel vastaa paineeseen polkimilla. VK-vedot tai muuten reippaampi ajelu on myös kunnonkehityksen kannalta helpompi toteuttaa avoimilla teillä joilla tehontuoton voi pitää tasaisen kovana. Lisäksi gravelilla ajo nyt on muutenkin vain hauskaa ja mukavaa vaihtelua maastossa möyrimiseen.
Summa summarum
Vaikka en ole nykyistä luomumaasturia vielä myymässä niin en myöskään osaa näiden sähkis-kokemuksien jälkeen enää nähdä itseäni hankkimassa luomumaasturille seuraajaa. Ajatus siitä että latoisi tiskiin taas 5000 - 6000 euroa fiksuun kevyeeseen luomumaasturiin ei tuo enää samaa "rahalle vastinetta" fiilistä mitä tuli aiemmin kun vaihtoi 4-5 vuoden välein uuteen luomumaasturiin (Spark on 4. täysjoustomaasturini). Seuraava päivitys lienee Levo SL kaltaiseen kevytsähkikseen. Levo SL ensimmäinen sukupolvi on jo nyt n. 18kg painoineen ja luomumaisen poljintuntuman ansiosta maastossa fiilikseltään hyvin lähellä luomua (paitsi tunkatessa...) ja veikkaisin että seuraavat sukupolvet entisestään pienentävät eroja luomuun, esim. q-factor saisi hitusen tulla lähemmäksi luomuja.
Toisaalta en ole myöskään luomusta luopumassa kokonaan - maasturin sijaan sen tilan täyttää hienosti gravel-fillarini. Sillä saa nopeilla alustoilla vauhdin hurmaa ihan riittävästi luomunakin.