Näen polkujuoksun samankaltaisena lajina kuin pyöräilyn "gravelin": se kattaa laajan alueen sileän juoksun (pyöräilyssä maantie) ja suunnistuksen (pyöräilyssä maastopyöräily) välissä. Lajissa pyritään pois asfaltilta, mutta ei kuitenkaan umpimetsään rämpimään kuten suunnistuksessa. Välillä on mukavaa tai kuntotavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista juosta sorapintaisessa kuntopolulla, välillä helpoilla poluilla ja joskus sitten hyvin teknisessäkin maastossa, mutta edelleen pääsääntöisesti hyödyntäen valmista uraa (pl. lyhyet oikaisut metsän lävitse jotka joskus tarpeen). Gravelin tapaan polkujuoksuun liittyy seikkailullisuus, haetaan uusia elämyksiä uusista maastoista ja reiteistä, sen sijaan että sahattaisiin eestaas sitä samaa tuttua reittiä kellottaen kilometriaikoja ja sykkeitä.

Polkujuoksuun tarvitaan tietenkin polkuja (ml. kuntopolut, metsäautotiet jne.) ja siten tarpeeseen sopii enemmän kuin hyvin OpenStreetMap-yhteistökarttaan (OSM) pohjautuva suuri suomalainen polkukartoitus-projekti. OSM-polkukartoitus syntyi alunperin maastopyöräilyn harrastajien tarpeista, mutta lopputulos sopii erinomaisen hyvin myös polkujuoksuun.

Trailmap-sovelluksen OpenStreetMap-pohjaisten MTB-karttojen (MTB, 3D MTB ja MTB Talvi) polut on luokiteltu värikoodeilla ja muilla merkinnöillä niiden "maastopyöräiltävyyden" perusteella. Vaikka luokittelu perustuukin maastopyöräilyyn niin sitä voidaan soveltaa hyvin myös polkujuoksuun vaikka vastaavuus ei aivan 100% olekaan. Tässä kirjoituksessa kuvataan luokittelua polkujuoksun kannalta. Kirjoittaja on molempien lajien pitkäaikainen harrastaja ja kaukaa historiasta löytyy myös suunnistus lajikirjosta.

Maastopyöräilijän ja polkujuoksijan poluilla etenemisen haasteiden erot voi yksinkertaistaen kuvata seuraavasti:

• Maastopyöräilyä ainakin jonkin verran harrastaneella (ja etenkin täysijousitetun tai läskipyörän omaavalla) pyörä etenee sujuvasti hieman kookkaampienkin kivien ja juurien ylitse (n. 20 - 30cm asti) kunhan pyörän vauhdin ylläpito on mahdollista tai vaihtoehtoisesti osan esteistä voi kiertää. Pyörän vauhti pysyy yllä hyvin alamäessä tai jos tasaisella esteitä on ajoittain tai pienissä ryppäissä. Ajo menee hankalaksi nopeasti jos vauhdin ylläpito ei onnistu: esteitä on liian tiuhaan tai esteet ovat ylämäissä, niitä edeltävät polun mutkat / kiemurtelu tai muut tekijät joiden takia vauhtia joutuu hidastamaan. Maastopyöräilijälle usein hankalaa on myös polun "mikrotason" korkeuserot eli usein toistuvat yli 20cm syvät kuopat, etenkin yhdistettynä kiviin & juuriin ja polun kiemurteluun.
• Juoksijan kannalta polun kivet, juuret ja epätasaisuudet hidastavat ja muuttavat juoksua raskaammaksi suhteellisen lineaarisesti. Pyörällä taas varsinkin vauhdikkaammassa ajossa vaikutus on erilainen: harvakseltaan olevat juuret & kivet mennään vauhdilla ylitse eivätkä ne juuri hidasta etenemistä. Alamäen vaikutus on huomattava: osaava pyöräilijä etenee huomattavan nopeasti ja vaivattomasti röykkyistäkin polkua alamäkeen juoksijaan verrattuna. Sitten kun esteitä alkaa olla runsaammin niin suhteellisen nopeasti pyöräily muuttuu ensin hitaaksi ja raskaaksi (vauhti juoksijan tasolla, mutta kuormitus mahdollisesti jo raskaampaa), kunnes polun edelleen vaikeutuessa pyöräilijän on pakko jalkautua ja "tunkata".
• Lyhyetkin jyrkät ylämäet tai isommat "dropit" (jotka kaikkein osaavimmat pyöräilijät osaavat vielä mennä, mutta valtaosa ei) vaativat jalkautumista mikä taas sekä huomattavasti hidastaa että usein toistuessaan pilaa "flown" etenemisestä. Juoksijalle vastaavat esteet tarkoittavat usein vain muutamaa kävelyaskelta eivätkä pilaa sen enempää vauhtia kuin tunnelmaa.
• Vihreillä ja helpommilla keltaisilla poluilla etenen pyörällä samalla rasituksella lähes 2x nopeudella polkujuoksuun verrattuna, ero supistuu kuitenkin hyvin nopeasti polun teknisyyden kasvaessa ja vaikeamman pään keltaisella / alkavalla oranssilla polulla vauhti (samalla rasitustasolla) on hyvinkin jo samalla tasolla polkujuoksun kanssa. Vaikealla oranssilla ja punaisella polulla olen jo selvästi nopeampi juosten kuin pyörällä.

Polkujen väriluokitus juoksijan silmin

Sinivihreä (erittäin helppo ura): Juoksun kannalta käytännössä sama kuin tasainen hyvin hoidettu ulkoiluväylä / kuntopolku.

Vihreä (helppo ura): juoksun kannalta hyvin tasaista ja nopeasti juostavaa polkua, jossa jalkaa pitää kenties ajoittain nostaa hieman enemmän kuin kuntopolulla jotta ei kompastele. Useimmiten joko harjujen neulaspolkua, savipohjaista sileää tai sorastamalla tasoitettua polkua.

Keltainen (keskivaikea ura): Tämä on jo "oikeata" polkujuoksua, jossa pitää jo nostaa jalkaa juurien tai kivien ylitse. Helpoimmillaan polku voi olla vain hieman helppoa uraa haastavampaa ja juoksu luonnistuu suoraviivaisesti edeten tasaisella omavalintaisella askelrytmillä. Mutta toisessa ääripäässä kiviä, juuria tai polun epätasaisuuksia alkaa olla sen verran että askelrytmiä pitää jo vaihdella juostessa ja sovittaa askeleet sopiviin kohtiin poluilla. Hyväkuntoiselle ja polkujuoksua harrastaneelle nämä polut ovat kuitenkin vielä nopeita juostavia joilla voi juosta myös kevyempiä pk-lenkkejä, toki reitin korkeuserot huomioiden.

Oranssi (vaikea ura): Maastopyöräilijällä tälläisellä polulla alkaa olla jo ihan kunnollista haastetta, etenkin märällä kelillä. Polkujuoksijalle lisääntyneet kivet, juuret ja muut polun haasteet tarkoittavat kuitenkin lähinnä jalan nostelun kasvamista ja suurempaa tarvetta sovittaa askelrytmi polun piirteisiin. Oransseilla poluilla alkaa jo olla usein eroja polun teknisyyden tulkinnoissa maastopyöräilyn ja polkujuoksun välillä: Se mikä on maastopyöräilijälle teknistä, esim. polun kiemurtelu yhdistettynä maaston epätasaisuuksiin ja esim. pieniin 30cm kallioaskelmiin saattaa olla polkujuoksijan kannalta huomattavasti vähemmän hidastavaa. Tälläinen polku on siis useimmiten edelleen sujuvaa juostavaa polkujuoksua jo harrastaneelle, mutta aloittelevammalle saattaa tarkoittaa ajoittaista muutamien askelien kävelyosuuksia.

Punainen (erittäin vaikea ura): Maastopyöräilijöitä näiltä poluilta löytää huomattavan harvoin, poikkeuksena jotkin alamäet joissa eteneminen on vielä pyörälläkin osaavalla kuskilla sujuvaa. Polkujuoksijan kannalta nämä ovat edelleen aivan käyttökelpoisia uria, mutta on syytä varautua siihen että kokeneemmallakin juoksijalla vauhti hidastuu ja paikoitellen muuttuu ripeäksi kävelyksi. Polkujuoksuun nämä mielestäni soveltuvat lähinnä lyhyiksi pätkiksi pitemmällä lenkillä, mutta koko lenkkiä en tälläisillä poluilla juoksisi muuten kuin erityisenä tekniikka-harjoituksena.

Märkää / soista (siniset täplät polun vieressä): Merkit osoittavat polun olevan märkä joko ympäri vuoden tai kausittain (kevät kun lumi sulaa ja syksyn sadekausi). Skaala on varsin laaja: kyse voi olla polusta jossa on huomattavan runsaita mutaisia kohtia märällä tai sitten suo-osuudesta josta ei mitenkään voi päästä lävitse jalat kuivana. Tälläiselle polulle kun suuntaa niin on vähintään henkisesti syytä varautua jalkojen kastumiseen ja märällä kaudella suositus on vedenpitävät juoksusukat.

Tiheää kasvillisuutta (vihreät täplät polun vieressä): Merkit osoittavat polun joko kausittaisen (keskikesä ja alkusyksy) tai ympärivuotisen runsaan kasvillisuuden (esim. harvesterin tekemä ura joka on pusikoitunut). Kasvillisuuden määrä on niin runsas että se tekee polulla etenemisestä useimmiten vähintäänkin hitaampaa tai epämiellyttävää jos valtakasvi on nokkoset. Jos tälläistä polkua on suunnitellut reittiinsä niin on hyvä ainakin varoiksi katsoa onko tarjolla jokin sopiva kiertoreitti jos kasvillisuuden määrä osoittautuu epämiellyttävän runsaaksi paikanpäällä. Tiukan paikan tullen kuitenkin näistä aina pääsee lävitse ja polku on olemassa mitä pitkin edetä.

Punaiset poikkiviivat polulla: Toisella puolella polkua olevat merkit osoittavat että pyörällä ajaminen on kokonaan kielletty polulla (esim. luonnonsuojelualueen rajoitus) ja molemmin puolin polkua olevat punaiset merkit että liikkuminen on kokonaan kielletty, yleensä koska polku kulkee piha-alueen lävitse. Jos polku taas päätyy rakennusten pihaan, niin hyvä miettiä pääseekö pihapiirin kiertämään esim. polulta metsään poiketen.

Yllämainitut kuvaukset toivottavasti auttavat polkujuoksijoita hyödyntämään MTB-karttoja juoksulenkkien suunnitteluun, mutta ovat vielä enemmän tarpeen kun polkujuoksija lisää tai muokkaa polkuja OpenStreetMap-tietokantaan ja miettii minkä luokituksen (MTB-kartan käyttämä mtb:scale tägi) antaa.