OpenStreetMap-kartan MTB-luokitus (mtb:scale ja sitä täydentävät tagit) kertoo varsin käyttökelpoisesti polkujen ajettavuuden maastopyöräilyn kannalta. Luokitus helpottaa merkittävästi reittien suunnittelua: Luokituksen olemassaolo jo yksinään kertoo siitä, että joku maastopyöräilijä on ajanut polkua ja katsonut hyväksi luokitella sen. Luokitus puolestaan kertoo kohtuullisella tarkkuudella polun ajettavuudesta.

Keskustelua on välillä ollut MTB-luokituksen tarkkuudesta ja objektiivisen arvioinnin haasteista: keltainen polku yhdellä alueella & maastotyypissä (esim. harjualue) saattaa olla huomattavasti helpompi kuin toisella alueella (esim. perinteinen sekametsä, enemmän kiviä ja juuria). Eroista ja virhemarginaalista huolimatta MTB-luokitus antaa käytännössä riittävän luotettavan pohjan reittisuunnitteluun: esim. jos haluaa oikein helppoa, niin poimii vihreätä ja hieman keltaista, vältellen oranssia --> todennäköisyys on suuri, että reitillä aloittelijakin viihtyy ja pyörää ajetaan, eikä tunkata.

Gravel reittien haaste

Gravel-pyöräilyn osalta tilanne ei ole ollut yhtä hyvällä tolalla: Graveliin on toki kartalta helposti löydettävissä käyttökelpoisia väyliä (isompia sorateitä, sorapintaisia ulkoiluväyliä, helppoja polkuja) - mutta gravel-pyöräilyn etujen täysimittainen hyödyntäminen "aja lähes missä vaan, monipuolisimmat pyöräilyreitit" on haastavampaa. Ja mitä seikkailuhenkisempiä reittejä suunnittelee, niin sitä helpommin päätyy väylille, jossa gravelilla ajo on joko hyvin hidasta & raskasta tai jopa mahdotonta.

Gravel-reittien haasteen voisi kiteyttää niin, että isoilla teillä (missä ajavat autotkin) ja kaupunkialueella väylien luonteet ovat selkeitä ja toisaalta toisessa ääripäässä eli MTB-luokitelluilla poluilla on olemassa ainakin kohtuullinen arvaus ajettavuudesta (vaikka MTB ja gravel eroavatkin toisistaan merkittävästi polkuajossa). Mutta siinä välillä metsäajotiet, latupohjat ja osa ulkoiluväylistä ovat haasteellisempia, koska niiden laatua ei ole kartalta yhtä helppo päätellä ja automaattireititystä käytettäessä reititysmoottorilla haaste on vielä suurempi.

Kaikki metsästä löytyvät väylät eivät ole shamppanjagravelia...

Gravel-reitin suunnittelu

Gravel-reittisuunnittelun iso mahdollisuus on "joka lenkille oma reitti", tarjoten mahdollisuuden väylien kattavaan koluamiseen ja tuttujenkin väylien ajamiseen aina uusissa kombinaatioissa. Tämän mahdollistaminen vaatii kyvyn nopeaan reittisuunnitteluun: reitti kasaan muutamalla klikkauksella ennen lenkkiä ja sovelluksen käyttöliittymän pitää nopeasti & havainnollisesti kertoa onko reitillä kohtia, jotka pitää tarkastaa ja harkita mahdollista uudelleenreititystä.

Trailmapin uusin versio ratkoo ym. tarvetta tarjoamalla edelleen tutun melko rohkean gravel-reitityksen ts. reitityksen, joka ei arastele liikaa käyttää pienempiäkään väyliä, mutta toisaalta osaa fiksusti välttää esim. liian hankalia polkuja. Uusi versio näyttää väylille uuden "gravel-luokituksen" ja sen mukaiset varoitukset. Varoitukset näkyvät suoraan väreinä korkeusprofiilissa ja korkeusprofiilia klikkaamalla pääsee nopeasti reitillä klikattuun kohtaan. Tällä tavalla sekä reitin tarkastettavat kohdat näkyvät yhdellä silmäyksellä ja niiden nopea tarkastus on helppoa & nopeaa.

Gravel-luokitus

Trailmapin uusi gravel-luokitus on "virtuaalinen" ts. se ei pohjaudu mihinkään yhteen uuteen OSM-tagiin (gravel:scale ei löydy OSM-datasta), vaan sensijaan olemassa olevaa OSM-dataa on pyritty tulkitsemaan mahdollisimman tarkasti ja sen pohjalta määrittelemään gravel-luokat:

Luokka	Kuvaus	OSM-tagit
0-	Asfaltti	surface & highway
0	Pyörätie (sora) tai oletettu (mutta ei varma) asfaltti	highway & tracktype=grade1
0+	Soratiet, ulkoiluväylät ja vastaavat (lanauksen riski!)	lukuisia eri OSM-tageja
1	Usein luokkaa 0+ vastaavia, mutta riski pykälän suurempi	lukuisia eri OSM-tageja
2	Ok lyhyiksi yhdysväyliksi, mutta hitaita / riski pitempään ajoon	lukuisia eri OSM-tageja
3	Tuntematon ja riskiä ei voi arvioida	esim. highway=track ilman muita tageja
4	Tunnistetusti erittäin haastava tai ajokelvoton	lukuisia eri OSM-tageja

Kantavat ajatukset luokituksen taustalla:

• Gravel on "all-terrain" pyöräilyä ts. myös asfaltti ja polut ovat määritelmän alla
• Ym. määritelmän avulla gravel-luokituksesta voidaan johtaa eri alatyyppejä: maantiepyöräily, retkipyöräily (isot nopeat väylät), helppo gravel, tekninen gravel jne.
• Tavoite on yleisen gravel-pyöräilyn osalta mahdollistaa ns. hallittu riskinotto eli reitillä voi olla haastavampia pätkiä, mutta vain niin että suunnittelija on tietoinen niistä ja voi miettiä esim. "plan B":n jos jokin metsäajotie osoittautuu liian hankalaksi
• Soraväylillä olosuhteet muuttuvat: väylien ylläpito (lanaus / sorastus tai metsäajoteillä vahvistus isomman raekoon "gravelilla") ja vuodenaika (syksyn / kevään märät kelit ja "imusora"), ja tämän vaikutusta ei voi OSM-datassa huomioida - gravel-luokituksessa on siksi luokat 0, 0+ ja 1 - jotka voivat olla ajettavuuden kannalta usein aivan samat, mutta riskit eroavat toisistaan kuitenkin selvästi

OSM-tageista on käytetty seuraavia: highway, surface, mtb:scale, tracktype, smoothness, obstacle, access, bicycle, width, piste:type, trail_visibility. Näiden tagien yhdistelmien avulla on pyritty tunnistamaan väylien ominaisuuksia. Koska käytössä ei ole yhtä "mtb:scale"-tyyppistä tagia ja huomioiden soraväylien vaihtelevan kunnon, luokituksen päättely tageista on todennäköisyyksien arviointia.